Tyhjän paperin ahdistus.Pohdintoja paljonkin,sanoiksi asti vähän. Kirjoitan blogia päiväkirjaksi itselleni, tsemppaukseksi ja ahaa-elämysten löytämiseksi. Kipeiden ja mustien vaiheiden jälkeen on uuden aika, mutta vain päivän kerrallaan. Päivän kerrallaan opettelen uudenlaista suhtautumista itseeni ja läheisiini, uudenlaista suhtautumista ravintoon ja syömiseen. Näiden ajatusten äärellä blogini luultavimmin tulee pyörimään.
Tytär 7v. on pitkään jo toivonut tyttöjen retkeä kahvilaan. Tänään se toteutui. Ajelimme naapuripitäjään ja nautiskelimme herkuista. Tytär oli onnesta soikeana, silitteli äidin kättä mielihyvästä. Tänään työnsin taka-alalle ajatukset kaloreiden rajoittamisesta. Jatkukoon niiden pohtiminen ja rajoittaminen vaikka illemmalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti