Taisteluni

Tahmea alkuviikko. Viikonlopun piikominen siskon järkkäämissä juhlissa vaatii ilmeisesti pitkän toipumisen. Tuli vaan mieleen, kuinka käy sitten, kun omien lasten isompia juhlia järjestää.. Palautuminen vie varmaan viikkoja.

Kummallinen on ihmisen mieli. Kun on ikänsä oppinut tunteitaan tasaamaan sokerilla, sitä keinoa sitten käyttää, vaikka tietääkin sen olevan "turmioksi". Tässä yks ilta menin asiaa tehden kauppaan, hakemaan mässypussia. Fazerin (?) Romance-pussia oli PAKKO maistaa. Kiertelin ympäri kotipitäjää autolla puoli tuntia, tasasin kotikiukkuani ja mässytin. Eikä ollu edes hyviä nuo mököt. 2/3 syötyäni tulin järkiini ja viskasin murupussin apukuskin ikkunasta mettään. Joku saattaa tehdä löydön ojasta, tai sitten ei. Karkkia ei sitte sen jälkeen oo syöty, mutta jäätelöä tokikin. Jotta aika kova kierre on päällänsä. Tai riippuvuus. Eroon rimpuilu onkin sitten toinen juttu.

Noh. Pienin askelin. Tänäänkin.Yllä olevasta kuvasta on aikaa jo useampi vuosi. Fiilis kuvanottohetkellä tulee kuitenkin saman tien mieleen. Meidän perhe. <3 Tykkään mä siitä niin, vaikka välillä väsynkin.